Viikko aikaa seuraavan hoitoon ja olo hyvä verratuna jouluaatoon mutta väsymys tulee helposti silti nautin täysin näistä päivistä,  jopa hengästymättä olen noussun portaita ylös. Iho ja limakalvot edelleen erittäin kuivat ja voiteita menee kiitettävästi iholle.

Tänään sitten paras päivä pari viikkoon. Toppatakki tuli ostettua. Ulkona n. 4 astetta pakkasta.
Väsynyt kuitenkin olen mutta ruoka jo maistuu jollekin ja se on hyvä.

Eilen oli Tapaninpäivä ja jaksoin lähteä hautausmaakierrokselle ukin kanssa vaikka oli vaan 2 astetta niin kylmä tuuli teki olon paleltavaksi. Iltapäivällä Topia olin sitten ihastelemssa ja Hannakin kävi yksin pienellä ulkolenkillä. Iltasella jaksoin valvoa jopa kymmeneen eli saavutus. Onneksi olo on kohentunut. Nyt on ulkona 10 astetta pakkasta ihanaa. Vesisade sai jo ihmiset mesentumaan.

Jouluaamu ja klo 05.55 kuuntelen radiosta vuoden 1995 lätkän mm-kisa voittoselostusta Ruotsi-Suomi.
Eilinen jouluaatto oli tosi pahoisvointinen mutta pakko oli syödä ettei kunto romahda ja toivottavasti ei tullut riisipuuro-inhoa. Sekahedelmä-keitto maistui hyvälle tällä kertaa. Nämä ruokainhot kuuluu hoidon kuvaan ja siihen kuuluu makkarakeitto ja broilerikastike nyt ainakin. Kahvikin haisee pahalle mutta sitä vaan pystyy juomaan. Eilinen aattoaamuna oli puuroa syömässä Hanna, Harri, Topi sekä Johanna, Niko ja Viljami. Hannu ei siis ollut. Ihana kun kävivät vaikka minä en ollut elämäni kunnossa.
Ukin ja mummon luona käyvin iltapäivällä mutta haudoille en kunto antanut periksi lähteä.

On Jouluaatonaatto ja olen herännyt 04.00 olin kuiten mennyt nukkumaan aikasin iltasella klo n. 20.00
Eilen tuli nukuttua kahdet päiväunet ja voimat se pieni lenkki metsässä. Miten ihminen voi mennä näin huonoon kuntoo. Toivottavasti nämä hirveät päivät unohtuu joskus.
Olen kuormittanut ystävi ihan liikaakin syöpä-sanalla eli Syöpäyhdistykselle pitäisi mennä purkamaan tuntojaan. Tänään kuitenkin parempi päivä tulossa on eilisen on levännyt.
Hiki on valunut lorona pari päivää myrkyt tulee varmaan pois. Makuuhuoneessa oli viime yönä patteri kiinnin ja nukuin ikkuna auki ja silti olin ihan likomärkä hiestä.
Leukosyytit on laskenut aika alas mutta viiden päivän jälkeen niiden pitäsi alkaa nousta jospa tästä sitten piristytään. Joulukahville Marjukan kanssa klo 12.

Löytäsköhän tästä päivästä jotakin positiinista. Olo hiukan parempi kuin eilen. Kello on kohta puoli kymmenen ja ulkona 8 astetta lämmintä on pimeää ja Joulu tulloo. Voimaton olo jatkuu mutta jotakin pitäisi saada aikaan. Onneksi olen nukkunut hyvin ja siinä voimia tähän päivään.

Klo 03.00 olen herännyt tänä aamuna ja ottanut pahoinvointilääkkeen. Huomaan että lihasvoimatkin on hävinnyt kokonaan, eilen en saanut bensatankin korkkia auki täytyi pyytään apua. Jalat ei pidä mutta jospa sitä jo jouluaattona olisi tolpillaan. Odottelen tässä lehden tuloa jotta pääsen kahvin keittoon ja särkylääkkeen ottamaan aamupalan kanssa. Hirveä olo.

Olihan taas unohtanut miten rankkoja nämä hoidot on. Kuumetta on hiukan, kahvi ym haisee pahalle, voimaton olo ja joulu tulossa huh huh. Minun joulu on kyllä rauhallinen en lähde minnekkään.
Mitenhän tästä päivästi taas selvitään.

KOLMAS KERTA SYTOSTAATTIA

Olen herännyt aikaisin aamulla n. 05.00 keittänyt kahvit lukenut lehden ja valmistaudun kolmanteen sytostaatiin ja onneksi hyvin nukutun yön jälkeen. Marjukka hakee minut yhdeksän maissa ja nyt on siis viimeinen kerta kortisonien kanssa ja ollaan puolivälissä. Koti on jo joulukunnossa eli ensi viikolla vaan levätään ja oksennellaan.
Minä varmaan kirjoittelen täällä joitakin asioita moneen kertaan, mutta huomaan kun myrkyt on veressä niin aivot on tehnyt tenän, menee hiukan hitaalla eli kaikki muumit ei ole laaksossa. Eilen yritin käydä lenkillä mutta tossu ei vaan noussu eli 1 km tuli käveltyä.
Kikkakakkosia kuivaan ihoon: Muovipussiin oliisiöljyä ja pussit jalkaan, se päälle sukat. Oliiviöljyllä suun purskuttelu, jonka voi sylkäistä jos maistuu pahalle. Vauvaöljyä iholle ja sen päälle kosteusvoide. Nenän limakalvoille A-vitamiinitippoja.
KYSistä kotiuduttu ja yhdet kortisonit pitää ottaa iltasella ja olo on kuin adhd-lapsella eli ensi yönä ei nukuta. Tutustuin sairaalassa taas yhteen 67 vuotiaaseen naiseen ja oli kiva kun oli kahviseuraa monen tunnin ajan. Seuraava hoito sitten 7.1.2016 ja päiväkin on jodentynyt.

Ulkona on 4 astetta pakkasta ja valmistaudun lähtemään verikokeisiin.

On maanantai aamu ja ulkona lunta, pakkasta 3 astetta. Aamukahvit juotu klo 06.00 ja tuoremehulinko hyödynnetty appelsiini- , porkkana- , omena- , selleri- , inkivääri -juureksilla ja loraus oliiviöljyä sekaan.
Joka  toinen aamu teen punajuurista ym. karviksista mehun. Jos nämä auttaisi palautumiseen.
Nyt tuntuu että elimistö on palautunut hiljalleen normaaliksi kolmen viikon takaisesta hoidosta.

Tuli aamusella mieleen Harrin kertomus "Topin" syntymisestä. Poika kun ei millään jaksanut tulla kahdusta pois ja äitikin oli ollut väsynyt niin olipa kutsuttu paikalle naislääkäri, joka kuulema muistutti venäläistä sumopainijaa ja hän oli tokaissut että kukaan lapsi ei ole jäänyt kohtuun ja oli laittanut imukupin pojan päähän ja vetänut kovalla otteella pojan maailmaan ja lääkäri käveli saman tien pois synnytyssalista. Voin vaan kuvitella tilanteen ja kun Harri kertoi sen niin värikkäästi.
Enään olisi 5 aamua seuraavaan kovaan hoitoon mutta tämä tyttö jaksaa ainakin yrittää.

Aamu alkoi ulkoillessa tunnin verran ja sitten tekemään pieniä kotihommia sen minkä jaksaa.
Pikku Topi on nyt 4 päivän ikäinen ja sairaalassa joutuu Pilirubiini-valohoitoon keskosuuden takia.
Viiko aikaa seuraavaan hoitoon.
Mietin tässä mikä sana kuvaisi minua ja miten olisi "Siipirikko" joka lentää jo keväällä.

No niin...nyt alkaa sitten hyvä jakso hoitojen jälkeen ja taas nautitaan tulevasta viikosta kunnen 17.12. uusi satsi elimistöön.
Eilen kävin katsomassa "Topia" ja onhan se pieni ja suloinen kuin mikä. Hellyttävää oli pitää häntä sylissä ja antaa pullosta maitoa ja pieniä on ne määrät mitä Topi jaksaa imeä. Äidiltä ei vielä tule maitoa mutta eihän synnytyksestä ole kuin kaksi päivää. Tänään menen käymään Suokadun toimitalossa moikkaamassa vertaisohjattua ryhmää, ovat kaivanneet minua joten käyn näyttäytymässä.

Iloa mahtuu maailmaan myös terve poika syntyi juuri n. 11.30 painoa n. 2,5 kg. Mummo vaan on niin väsynyt nyt pitää malttaa olla ihan kotona.

Suomi täyttää tänään 98 vuotta. Ono on jo hiukan mukavampi mutta tämä väsynyn on kaverina vamaan maaliskuulle saakka onneksi sen tietään ja kroppa tottuu. Sitten alkaa kropan puhditus uusilla ravinteilla ja smuuteillä unkiväärit, porkkanat ym. kehiin niin kuin johanna sanoi. Taidan ostaa uuden mehulingon.
Eilen tehtiin Hannan ja Viljamin kanssa pipareita pieninen kinastelun kanssa mutta mukavaa oli. Aamulla Hannalla tuli lapsiveden ja eikun KYS:iin auton nokka. Hannahan on vasta raskausviikolla 34 mutta poika on päättänyt syntyä lähipäivinä painoa kuitenkin "Topilla"  jo 2,5 kg noin.

Viime yö valvottu koskee joka paikkaan ja hiki valuu varmaan myrkyt poistuu elimistöstä.
Eilinen päivä oli kuitenkin mukava Hannan kanssa ostoksilla ja syömässä siinä meni 4 tuntia nopeasti kaksi hidasta kun kävelee. Eilinen aamu alkoi makeilla nauruilla Partasella kun totesin pipon otettua päästäni ja korvat laitettuani  hörölle olevani Kai Kunnas kakkonen..
Yritän kuitenkin lähteä keskustaan Marjukan kanssa jonnekin kahville.

Se oli nyt sitten roskaruoka -viikonloppu. Kun mikään ei maistu miltää niin pizzat, limpparit, karkit, ryynimakkarat meni vain alas. Aamulla kävin kävelemässä n. 3 km siihen meni tunti kun terveenä n. 25 minuuttia mutta pääasia että liikkuu voimiensa mukaan.
Marraskuun viimeinen päivä ja ulkona melkein "kesäkeli" ei hyvä.
Mummo taas sairaalassa huh huh..

Olo on kuin olisi jyrän alle jäänyt askel raskas. Voikun joku kävisi tiskaamassa ja ruokaa laittamassa. Olen nukkunut kaksi yötä kellon ympäri. Edellisestä hoidosta on kulunut yli 3 viikkoa ja siinä ajassa on unohtunut täysin miten hoidot vie voimat.
Eilen iltasella Hanna joutui käymään KYS:ssä vuotojen takia mutta poika voi hyvin ja painaa tällä hetkellä 2200 g. Iso "Jytky" on tulossa. Laskettuun aikaan 6 viikkoa.
Lääkäri kysyi viime torstaina vastaanotolla onko särkenyt jäseniä sanoin ei mutta nyt särkee.

Valvottu yö takana ja sydän hakkaa eli tämä johtuu siitä kortisonista.
Tulen saamaan keväällä lisälääkkeen pistoksina eli 14 kertaa kolmen viikon välein herbetsiniä (onkohan oikein kirjoitettu) ja siinä siis menee vuosi. Joku lisähoito että syöpä ei tule uudestaan. Tämä kyllä tuli yllätyksenä, mutta kaikki otetaan vastaan. Yhden pahoinvointilääkeen otin eilen, eikä nyt ole metallin makukaan suussa niin pahana kuin viimeksi johtuu varmaan näintä kotikonsteista. Jääpaloja suussa, öljyt, hampaiden hoito ja purskuttelu. Aamulla menen mummolaan, joka on edelleen huonona jotta ukki pääsee käymään kaupungilla ja kaupassa. Jos vaikka kävisi mennessa partasella aamukahvilla.
Väsynyt

Ei ollutkaan niin paha päivä kun kuvittelin, toki olen kortisonihumalssa vielä huomiseen.
Eikä okseta ainakaan vielä. Kyllä oli taas tupa täynnä infuusiohoidossa, kaikilla oli hyvä asenne elämään ja taisteluhenkeä löytyy vaikka muille jakaa.
Marjukka haki minut sairaalasta oli oli joulutorttukahvilla pari tuntia ja taas tuli maailma paremmaksi. Veri arvot on vielä ainakin huippuluokkaa niinkuin lääkäri sen ilmaisi.
17.12. seuraava myrkkyhoito.

TOINEN SYTOSTAATI JA VALMISTAUTUMINEN

Kortinonit naamaan ja odottelua... viimeksi kaula- ja kasvoihottuma johtui kuulema isoista kortisoni annoksista ja ne täytyy kestää.

Huomenna alkaa valmistautuminen torstain sytostaattihoitoihin, iltasella kortisonit ym. eli ensi yö pitäisi saada nukuttua kunnolla koska seuraavat yöt tulee olemaan hankalat. PELOTTAA.

Enpä ole pariin päivää kirjoittanutkaan. Talvi on tullut lunta satanut varmaan 20 cm. Pää on nyt sitten ajettu kaljuksi hiuksia lähti ihan tuppona ja  asuntokin oli täynnä hiuksia niistä olisi saanut peruukin jollekin. Kun kuuskymppiseltä operoidaan rinnat ja pää on kalju niin ei ole kyllä naisellinen olo.
Jossakin vaan kumpuaa ajatus keväällä kaikki on toisin. Oma kampaaja tilaa minulle joitakin kivoja viritelmiä kaljun peittämiseen. Mummokin on taas sairaalassa nyt hänellä pari verisuonta on fuskannut ja vuotanut mahaan verta. Pienellä leikkauksella sen pitäisi olla kunnossa mutta miten hänen sydän kestää onhan tuota ikää jo 86 vuotta. Ukki säälittää yhteistä taivalta kuitenkin takana kiitettävästi 65 vuotta.
Eilen oli Kuopiossa joulun avaus keskustassa ja olin Hannun ja ihanan Viljamin kanssa syömässä. Hyvä kun rohkenin lähteä..pitisti. Kotiin ei saa jäädä murehtimaan omia huolia ne vaan paisuu paisumistaan.
Tämän päivän ilon aiheita on 4 kpl joulutorttuja kahvin kanssa yksin kotona ja tv:stä tulee hiihtokisoja, joista nautin ihan suunnattomasti. Hienoa katso hyväkuntoisia nuoria.

Torstai iltana se sitten tapahtu hiukset lähti irtoamaan tuppoina. Nyt tukka leikattu tosi lyhyeksi mutta kalju tästä tytöstä taitaa tulla ja tämähän oli jo aikaisemmin tiedossa. Pieni kuolema kuitenkin.
Nyt olen siivoillut kotona pitkästä aikaa kun tuota energiaa kuitenkin riittää ja nauttimaan ulkona olevasta lumesta.

Kaksi viikkoa kulunut ekasta hoidosta ja olo on ollut aika normaali jo pari päivää. Voimia riittää jopa pitkiin kävelylenkkeihin mutta ei toki Puijon mäkien juoksuun. Nyt nautitaan viimeisestä viikon ennen toista sytostaattihoitoa. Ruokahalut olleet koko ajan normaalit tuntuu että painoa on tullut lisää pari kiloa, mutta se on vaan hyvä koska seuraava tiputus on jo yty annos myrkkyä elimistöön.
Hiuksetkin on vielä päässä. Tänään on tapaaminen syöpäyhdistyksellä toisten samaan aikaan sairastuneiden kanssa. Mielen kiinnolla odotan sitä tapaamista.

Maanantai alkoi ikävästi mummo sairaalassa kovan huimauksen takia tutkivat  hänen päänsä ja korvansa. Minulla iho-oireet helpottaa kotikonstit auttaa kortisonia ihoon jota laimennan perusvoiteella, eli en soita lääkärille. 11 päivää sytostaateista ja paha mahku suussa alkaa helpottaa niin kuin muutkin suuoireet. Verta toki tuli nenästä aamusella.
Kun olen miettinyt miten tämä minun ns. syöpärinta on käyttäytynyt elämäni aikana niin siinä on ollut iso paise sisällä olisinko ollut 13 vuotias silloin. Nännistä poistettiin punainen nappula n. 25 vuotta sitten ja rinta on muutenkin ollut herkkä kaikille kuten kylmälle.  Lapsena yksi poika  (Niskasen Pekka) potkaisi siihen ja sen muistan että se koski ja oli kipeä pitkään enkä uskaltanut sanoa vanhemmille mitään koko asiasta.
Olen tässä syksyn aikana katsellut netistä kuvia naisista, joille on tehty rinnan poisto ja säästävä leikkaus rintoihin ja nyt ne  näyttää minusta jopa kauniilta eli kauneus on katsojan silmissä. Omiani ole hirveästi ihaillut mutta olen armollinen itselleni ja varmaan tulen leikkauksen hyväksymään joskus.

Hyvin nukutun yön jälkeen tunnin kävelylenkki tehty. Sää on sateinen.
Ystävät soittelee ..onneksi ja kyselee miten mina jaksan, mutta kaikilta tulee niin paljon ohjeita että ärsyttää,  johtunee varmaan tästä minun väsymyksestä ja hyvää  ne tarkoittaa. Itsekin olen aika hyvä neuvoja antamaan.
Johanna ja Viljami kävi kylässä..päivän pelastus, samalla sai ajatuksia vähän muuhun. Ja iso kiitos värityskirjasta. On joskus tullut mieleen mutta nyt sain tulijaisena.
Nyt on käyty suihkussa iho rasvattu kortisonilla ym ym.

Jokainen päivä on niin erilainen.
On lauantai ja iso terroristi-isku Pariisissa yli 100 ihmistä kuollut ja määrä vaan kasvaa, pelottavaa.
Minulla on olo hiukan pasempi mutta varmaan tätä väsymystä on nyt sitten helmikuun loppuun saakka. Aamut alkaa itsesä hoitamisella: tipat silmiin, huuhtele suu öljyllä, laita nenään öljyä, rasvaa iho, pese hampaat varovastija sama päivällä ja iltasella. Nyt otan pellavansiemen öljyä 2-3 tl päivässä mehun kanssa ja auttaa limakalvojen kuivuuteen tulee ihon läpi. Edelleenkin kaikki maistuu metallille ja haiseen. Kauppaan kun jaksaisi vielä mennä ja osta vihanneksia. Säästä sen verran että ulkona on 5 astetta lämmintä.
Nyt on iltapäivä ja kasvoihottuma paha, tästä ei hyvä seuraa. Kotikonstit ei auta. Pakko soittaa maananatina KYS:iin

Kuusi päivää hoidon aloittamiesta ja tuntuu että kuivan "pystyy" nielu ja suu kipeä. Hiukset ei ole vielä lähtenyt mutta nekin on niin kuivat kuin voi olla. Aamulla käväisin moikkaamassa Suokadun toimitalolla ihania vanhuksia joille vedän kuntosalia.  Taitaa minulla jäädä tämä vuosi väliin väsyin niin paljon.
Nyt ei kuitenkaan olla nauttimassa 2,5 viikosta tuli hiukan takapakkia.

Nyt on neljä päivää mennyt ja olo kohenee. Kiinalaisessa syömässä Hannan, Harrin ja "Topin" kanssa.
Hyvä ruoka hyvä mieli. Nyt vaan sitten nautitaan 2,5 viikosta siis ennen seuraavia sytostaatteja.

Nyt mennään pohjamutia myöten olo ihan hirveä ja yksin kotona en toivoisi kenelkkään.
Ulkona sataa vettä ja on niin synkkään tästä ei voisia päivä pahemmin alkaa.
Päässä humisee, nenästä tulee verta että sillä mennään tämä Isienpäivä.

Kaksi päivää sytostaattihoidosta ja nukuttu yö takana ja pieni kävelylenkki. Nyt sitten tuli väsymys. Aivot sanoo että pitäisi lähteä jonnekin mutta jalat ei kanna eli kotona tämä päivä.
Makkarakeiton jonka tein keskiviikkona ei maistu yäk eli ranskalaiset uuniin lenkkimakkaran kera. Nyt syödään mitä tekee mieli kun suussa on metallin maku niin mikä ei maistu miltään.
Välillä tuleee ajatuksia entä jos tästä ei selvitäkkään. Viljamiakin on ikävä. Nämä on niitä yksinäisen ajatuksia.

On perjantai eli yksi päivä mennyt sytostaatti-hoidosta ja elimistö käy vieläkin ylikierroksilla sekä yö valvottu.
Aamupalaveri  Reetan kanssa puhelimessa ja siinä meni tunti :)
Mutta ei olet ollut pahaaoloa eikä nivelkipuja se on aika hyvä juttu.  Kaupassa käyty,  toki kuski oli mukana ja Jaanan luona kahvilla ja ihana oli nähdä Eevaa.

UUTTA KOHTI HOITOJEN MYÖTÄ

Sytostaatti-aamu. Ulkona 1 astetta lämmintä. Yö nukuttu huonosti ja eikun aamukahvin juontiin ja puuron syöntiin ja sitten lääkkeiden otto. Kari tulee hakemaan  minut kotoa klo 7.30 ja Marjukka KYS:stä päivällä. Saas nähdä missa kunnossa sitä on kotona iltapäivällä.
Hämäläisen Raijakin on sairaalassa hänen tilansa on huolestuttava. Nyt täytyy laittaa Raijan puolesta kädet ristiin, että tyttö selviää kuumesta ja hoidot voi jatkua.
Kello on 16.00 ja kotona hyväkuntoisempana kuin kuvittelin. Hoidot alkoi siis lääkkeelä nimelta Dosetakseli ja nestettä meni suoneen 2,5 tuntia ja se jälkeen lääke nimeltä Herceptin, jota tiputettiin 1,5 tuntia. Hienoa hoitoa taas kerran oli kahvit, voileivät, jogurtit ym. nyt taas muistaa miksi veroja maksetaan.
Marjukan kanssa käytii Teboililla "palaverikahvilla".  On siinä vaan ihana ihminen. Joitain pitäisi hänelle ostaa mutta mitä sitä nyt mietin.
Seuraava hoito 26.11. joka onkin sitten rankempi mutta nyt menään näillä eväillä on odotettaan mitä keholle tapahtuu.
Pääkoppani mietti sellaistakin koska ja kun  olen sortunut ns. arvostelemaan ihmisiä joilla on peruukki ...siis en varmaan enää arvostele ja miksi joillakin on iso alavatsa... niiltähän on voitu poistaa leikkauksessa iso kasa imusolmukkeita ja silloin nesteet ei kierrä oikein tulee turvotusta. Minun väsen käteni käytäytyy juuri niin että nestettä kertyy puuttuvien imusolmukkeiden takia.

Nyt on marraskuun 4. päivä ja ulkona 9 astetta lämmintä. Päivä mennyt mummon kanssa silmälääkärissa ja Partasella kahvilla ja kaupanpäälle sain mukaan puhtaan auton. Makkarakeitto porisee jospa se maistuisi suussa hyvälle huomisen hoidon jälkeen. Hoidon haittavaikutuksia kuulema on väsymys, lihas- ja nivelsäryt, paha olo, metallin maksu suussa, suut ja silmät kuivaa ja lopuksi lähtee tukka. Aikamoiset myrkyt laitetaan huomenna suoneen. Tämän illan lääkitys Dexametason (kortisonia) 1,5 mg 5 kpl, aamulla sama annos ja sitten illalla sama annos eli kortisonihumala tiedossa. Ensi yönä ei nukuta.
Nyt sitten reppu selkään ja ruokakauppaa.

On tiistai ja nyt hiukan huonompi päivä. Hoidot alkaa torstaina 5.11. ja pelottaa. Hiki valuu koko ajan naama on punainen..ei huvita mikään. Onneksi Jaana kävi kahvilla oli hiukan muuta mietittävää. Silmätkin on kipeät ja uuden lasit ja silmälääkäri olisi paikallaa.
Niin ja eilen oli mukavaa entisten työkavereiden Kyllin ja Tarjan  kanssa Ikeassa syömässä.

Näitä rintasyöpötapauksia on ihan liikaa nyt sitten on vuorossa Arja Koriseva. Hämäläisen Raijakin sairastui uudestaa ja hänen hoidot alkoi jo 2 viikkoa sitten. Mistähän tämä johtuu taas sitä mietin, ihan liikaa syöpätapauksia on mahtunut 3 kuukauteen.

No niin rakas blogini... Hannu kävi eilen täällä Viljamin kanssa ja malttoi jopa syödä ja pelata korttia meidän kanssa. Kyllä hän ymmästää tämän minun tilanteen ja minunkin täytyy ymmärtää häntä pitkine työpäivineen. Ei ole helppo homma hänelläkään. Kiva kun kävi.
Tänään tapasin serkkuni Seijan kohtalotoverin ja oli hienoa vaihtaan kuulumisia Rauhanlahdessa kahvin kera. Hyviä vinkkejä sain tuleviin koitoksiin. Mielikin on edelleen hyvä ja lenkillä käyty joka päivä.

Uusi päivä uudet kujeet. On tainut mennä pari päivää, että en ole kirjoitellut. Tuula kävi  torstaina yökylässä ja siinä ei kyllä omia asioita tullut mietittyä. Pakastin on  taas täynnä marjoista nyt tuli karpaloita. Kohta on Hannu tulossa kylään saa nähdä saanko siihen poikaan puheyhteyttä. Sen pojan tunne kuin omat käteni ja tiedän että se ei pysty juttelemaan tästä minun "pahanlaatuisesta" ajattelin nyt kertoa kaiken jos hän vaan jää kuuntelemaan. Sitä odotellessa... jatkuu

Ensimmäinen käynti syöpäpolilla, tosin vain lääkärin tarkastuksessa mutta rankka reissu kuitenkin henkisesti. Asiaa ja tietoa tuli niin paljon, että pääkoppa on sekaisin.
Isot hoidot alkaa sitten torstaina 5.10. joita sekavin mielin odottelen. Rankkoja hoitoja.
Aamulla oli pakkasta ja auto ihan jäässä..talvi tulee.
Taas on monet ystävät muistaneet minua ja kyselleet vointia ja rukoilleet puolestani. Ihanat ystävät.
Ja sitten vain nopeat elävät.. Tilasin terveyskeskukseen hammaslääkärin 13.30 ja 14.30 hammas oli jo paikattu. Olen aina saanut hyvää hammashoitoa Kuopion terv.keskuksessa.
Tänään myös jututin kohtalotoveria Eskelinsen Marja-Leenaa ja oli ilo katsoa miten huumorilla ja iloisella mielellä hän suhtautuu 2 vuotta sitten todettuun sairauteensa. Hänelläkin on varmaan ollut monelaiset ajatukset tulevaisuudesta mutta reppu joka on täynnä lapsuudessa saaduista palikoita kantaa elämää eteen päin.
No ollenpas minä taas nin positiivinen että.......

Nyt on tasan 4 viikkoa leikkauksesta ja olo on mitä parhanin ja toivotaan että jatkuu.
Eilen kävi yksi pitkä aikainen ystävä kylässä, joka on elänyt alkoholisoituneen miehensä kanssa 40 vuotta. Karmivaa on katsoa miten ihmisen itsetunto on rapistunut tuosta läheisriippuvuudesta.
Mutta minun elämä jatkuu ilman miestä mutta onhan minulla paljon ystäviä ja lapset ja tietty Viljami, joka on luvannut minua hoitoo sitten kun olen vielä vanhempi :) Rikasta elämää kuitenkin elän.
Fb:ssa pyörii kuva nuorista ja vähän varttuneimmista naisista joilta on poistettu rinta tai rinnat ja ne näytti minusta kauniilta. Yhdellä oli tatuointi rintojen kohdalla. Hieno kuva. Hyvä minä ajattelen jo aika positiivisesti tästä kaikesta kokemastani.

Kelloja on siirretty talviaikaan. Mieli on virkeä hyvin nukutun yön jälkeen.
Jos jotakin positiivista tästä syövästä kertoisi on että hyvä sairastaa talvella ei tarvitsen huonon olon kanssa taistella helteellä. Sitä pahaa oloa siis odottelen kun sytostaatti-hoidot alkaa ja voihan se olla ettei tulekaan. Minun elämäni ilo Viljami tulee hoitoon mummolaan tänään sitä odotellessa.... Rintojakin olen muuten vilkaissut ei ne olen niin pahat mitä olen kuvitellut. Nautitaan nyt näistä hyvistä päivistä kun niitä pahojakin on tulossa.

 Masentava aamu johtunee pimeydestä. Nyt vaan pitäisi saada itsensä koottua ja lähteä jonnekin. Edelleekin pelottaa tulevaisuus.

Olen kuin perhonen joka on satuttanut siipensä ja jolla on oikeus olla alla päin, vihainen ja kun tietää että tämä on väliaikaista niin sillä jaksaa.
 Sekin tiedän että naiseus ei ole rinnoista se vaan meissä  se on koko kropassa.
Tänään on hyvä päivä kun tuli hyviä uutia syöpä ei ole agressiivinen ja kahdeksasta poistetusta imusolmukkeessta vain kahdessa oli syöpäsoluja. Ennuste siis hyvä. Huomennsa sitten Kys päivä ja uudet ajatukset.

Uskaa tai äläkää mutta tämän tytön päässä pyörii vaikka minlälaisia ajatuksia eli on perjantai 23.10.2015. Eilinen luento aiheesta Naiseus ja oma keho pyörii  mielessä oli se vaan niin antoisa.
Aamu alkoi klo 6.00 kahvilla ja klo 7.00 olin jo KYS:ssä veri ym. kokeissa.
Yhden tyttösen kanssa vaihdettiin kuulumisia eli johonka tutustuin leikkauksen jälkeen osastolla.
Nyt tulin kuitenkin siihen tulokseen että peruukin meinaan hankkia sellaisen polkkatukan, josta olen aina haavellut. Nyt vaan odottamaan ensi keskiviikona jolloin tapaa leikkaavan lääkärin ja saan ne maksusitoomukset .
Jos jotakin negatiivistä kirjoittaisiin niin nestettä on paljon vasemmalla puolella niiden imusolmuke poistojen takia eli särkyä on mutta niihinkin tottuu.

On pimeää klo 7.48 ja ulos on lähdettävä hyvää miletä hakemaan. Autoon vaihdetaan renkaat. Ystäväni ja tukijani Anneli on sanut viime lauantaina laaja-alaisen aivoverenvuodon ja tätä tässä nyt sulattelen.
Tänään ei ole niin synkät ajatukset kun eilen.
Olen sellaistakin miettinyt kuin toisten ihmisten vihaamista. Pari kaveria kun soittaa niin aina ne jaksaa vihata jotakin ihmistä tai ihmisiä. Se on varmaan aika kuluttavaa hyvät energiat menee hukkaan. Olkaa ihmiset lempeitä itsellenne. En ole pulmunen itsekkään mutta ikä on laittanut miettimään näitäkin isoja asikoia.

On 19.10.2015 ja isäni syntymäpäivä hän täyttää 89 vuotta. Aamu alkanut pyykkiä pesten. Tästä päivästä on tuossa hyvä päivä. Arvetkaan ei kiiristä.

ELÄKEPÄIVÄT MUUTTUI TAISTELUKSI RINTASYÖPÄÄ VASTAAN

Oli elokuun puoliväli kun löysin patin vasemmasta rinnastani ja pari viikkoa se jälkeen tuli lääkäriltä soitto aamusella klo 8.00..pahanlaatuinen. Siitä alkoi minun elämäni erilainen ajanjakso.
Onneksi Reetta oli yhden viikon minun tukena pahimman masennun kauden.
Kuukausi meni odotellessa leikkausta siihen väliin mahtui monta kivuliasta koetta KYS:ssä ja Marjukka oli silloin tukenani.

Leikkaus tehtii 28.9.2015,  klo 8.00 menin röntgeniin, jossa oikeaan rintaan laitettiin joku lanka koska myös siellä epäiltiin "pahanlaatuista" klo 9.00 olin jo leikkaussalissa ja nukutuksessa. Leikkaus kesti 3 tuntia. Molempiin rintoihin tehtiin ns. säästöleikkaus. Jouduin olemaan sairaalassa pari päivää ja siellä tapasin pari nuorempaan, jotka oli kokenut saman sairauden muin minä. Toinen oli 31 vuotias 3 lapsen äiti jonka pahanlaatuinen oli uusiutunut. Oli ihana kuunnella tätä nuorta äitiä miten hän järkevästi käsitteli omaa sairauttaan ja sen antoi myös minulle voimaan tuleviin hoitoihin. Tämä toinen nuori oli n. 40 vuotias jonka luulen tapaavani uudestaan kun hoidot alkavat. Hoito Kuopiossaon ihan huippua ja henkilökunta aivan ihanaa.
3 viikkoa on kulunut leikkauksesta ja suuremmista kivuista on selvitty mitä  nyt leikkausarvet kiristää ja
yksi on vielä tekemättä kurkistuus leikattuun kohtaan on tekemättä ja sekös ahdistaa.

Tähän kolmeen viikoon on mahtunut helpotusta, että se paha on minusta poissa ja sitten niitä itkupäiviä jolloin on lupa itkeä niin että silmät on turvoksissa ja se pelko mitä tästä seuraa. Ihana että on olemassa läheisiä ja ystäviä jotka ovat minua auttaneet. Jääkaappi on täyttynyt kotitekoisilla ruuilla ja pakastin marjoilla. Iso KIITOS heille