Uusi päivä uudet kujeet. On tainut mennä pari päivää, että en ole kirjoitellut. Tuula kävi  torstaina yökylässä ja siinä ei kyllä omia asioita tullut mietittyä. Pakastin on  taas täynnä marjoista nyt tuli karpaloita. Kohta on Hannu tulossa kylään saa nähdä saanko siihen poikaan puheyhteyttä. Sen pojan tunne kuin omat käteni ja tiedän että se ei pysty juttelemaan tästä minun "pahanlaatuisesta" ajattelin nyt kertoa kaiken jos hän vaan jää kuuntelemaan. Sitä odotellessa... jatkuu

Ensimmäinen käynti syöpäpolilla, tosin vain lääkärin tarkastuksessa mutta rankka reissu kuitenkin henkisesti. Asiaa ja tietoa tuli niin paljon, että pääkoppa on sekaisin.
Isot hoidot alkaa sitten torstaina 5.10. joita sekavin mielin odottelen. Rankkoja hoitoja.
Aamulla oli pakkasta ja auto ihan jäässä..talvi tulee.
Taas on monet ystävät muistaneet minua ja kyselleet vointia ja rukoilleet puolestani. Ihanat ystävät.
Ja sitten vain nopeat elävät.. Tilasin terveyskeskukseen hammaslääkärin 13.30 ja 14.30 hammas oli jo paikattu. Olen aina saanut hyvää hammashoitoa Kuopion terv.keskuksessa.
Tänään myös jututin kohtalotoveria Eskelinsen Marja-Leenaa ja oli ilo katsoa miten huumorilla ja iloisella mielellä hän suhtautuu 2 vuotta sitten todettuun sairauteensa. Hänelläkin on varmaan ollut monelaiset ajatukset tulevaisuudesta mutta reppu joka on täynnä lapsuudessa saaduista palikoita kantaa elämää eteen päin.
No ollenpas minä taas nin positiivinen että.......

Nyt on tasan 4 viikkoa leikkauksesta ja olo on mitä parhanin ja toivotaan että jatkuu.
Eilen kävi yksi pitkä aikainen ystävä kylässä, joka on elänyt alkoholisoituneen miehensä kanssa 40 vuotta. Karmivaa on katsoa miten ihmisen itsetunto on rapistunut tuosta läheisriippuvuudesta.
Mutta minun elämä jatkuu ilman miestä mutta onhan minulla paljon ystäviä ja lapset ja tietty Viljami, joka on luvannut minua hoitoo sitten kun olen vielä vanhempi :) Rikasta elämää kuitenkin elän.
Fb:ssa pyörii kuva nuorista ja vähän varttuneimmista naisista joilta on poistettu rinta tai rinnat ja ne näytti minusta kauniilta. Yhdellä oli tatuointi rintojen kohdalla. Hieno kuva. Hyvä minä ajattelen jo aika positiivisesti tästä kaikesta kokemastani.

Kelloja on siirretty talviaikaan. Mieli on virkeä hyvin nukutun yön jälkeen.
Jos jotakin positiivista tästä syövästä kertoisi on että hyvä sairastaa talvella ei tarvitsen huonon olon kanssa taistella helteellä. Sitä pahaa oloa siis odottelen kun sytostaatti-hoidot alkaa ja voihan se olla ettei tulekaan. Minun elämäni ilo Viljami tulee hoitoon mummolaan tänään sitä odotellessa.... Rintojakin olen muuten vilkaissut ei ne olen niin pahat mitä olen kuvitellut. Nautitaan nyt näistä hyvistä päivistä kun niitä pahojakin on tulossa.

 Masentava aamu johtunee pimeydestä. Nyt vaan pitäisi saada itsensä koottua ja lähteä jonnekin. Edelleekin pelottaa tulevaisuus.

Olen kuin perhonen joka on satuttanut siipensä ja jolla on oikeus olla alla päin, vihainen ja kun tietää että tämä on väliaikaista niin sillä jaksaa.
 Sekin tiedän että naiseus ei ole rinnoista se vaan meissä  se on koko kropassa.
Tänään on hyvä päivä kun tuli hyviä uutia syöpä ei ole agressiivinen ja kahdeksasta poistetusta imusolmukkeessta vain kahdessa oli syöpäsoluja. Ennuste siis hyvä. Huomennsa sitten Kys päivä ja uudet ajatukset.

Uskaa tai äläkää mutta tämän tytön päässä pyörii vaikka minlälaisia ajatuksia eli on perjantai 23.10.2015. Eilinen luento aiheesta Naiseus ja oma keho pyörii  mielessä oli se vaan niin antoisa.
Aamu alkoi klo 6.00 kahvilla ja klo 7.00 olin jo KYS:ssä veri ym. kokeissa.
Yhden tyttösen kanssa vaihdettiin kuulumisia eli johonka tutustuin leikkauksen jälkeen osastolla.
Nyt tulin kuitenkin siihen tulokseen että peruukin meinaan hankkia sellaisen polkkatukan, josta olen aina haavellut. Nyt vaan odottamaan ensi keskiviikona jolloin tapaa leikkaavan lääkärin ja saan ne maksusitoomukset .
Jos jotakin negatiivistä kirjoittaisiin niin nestettä on paljon vasemmalla puolella niiden imusolmuke poistojen takia eli särkyä on mutta niihinkin tottuu.

On pimeää klo 7.48 ja ulos on lähdettävä hyvää miletä hakemaan. Autoon vaihdetaan renkaat. Ystäväni ja tukijani Anneli on sanut viime lauantaina laaja-alaisen aivoverenvuodon ja tätä tässä nyt sulattelen.
Tänään ei ole niin synkät ajatukset kun eilen.
Olen sellaistakin miettinyt kuin toisten ihmisten vihaamista. Pari kaveria kun soittaa niin aina ne jaksaa vihata jotakin ihmistä tai ihmisiä. Se on varmaan aika kuluttavaa hyvät energiat menee hukkaan. Olkaa ihmiset lempeitä itsellenne. En ole pulmunen itsekkään mutta ikä on laittanut miettimään näitäkin isoja asikoia.

On 19.10.2015 ja isäni syntymäpäivä hän täyttää 89 vuotta. Aamu alkanut pyykkiä pesten. Tästä päivästä on tuossa hyvä päivä. Arvetkaan ei kiiristä.

ELÄKEPÄIVÄT MUUTTUI TAISTELUKSI RINTASYÖPÄÄ VASTAAN

Oli elokuun puoliväli kun löysin patin vasemmasta rinnastani ja pari viikkoa se jälkeen tuli lääkäriltä soitto aamusella klo 8.00..pahanlaatuinen. Siitä alkoi minun elämäni erilainen ajanjakso.
Onneksi Reetta oli yhden viikon minun tukena pahimman masennun kauden.
Kuukausi meni odotellessa leikkausta siihen väliin mahtui monta kivuliasta koetta KYS:ssä ja Marjukka oli silloin tukenani.

Leikkaus tehtii 28.9.2015,  klo 8.00 menin röntgeniin, jossa oikeaan rintaan laitettiin joku lanka koska myös siellä epäiltiin "pahanlaatuista" klo 9.00 olin jo leikkaussalissa ja nukutuksessa. Leikkaus kesti 3 tuntia. Molempiin rintoihin tehtiin ns. säästöleikkaus. Jouduin olemaan sairaalassa pari päivää ja siellä tapasin pari nuorempaan, jotka oli kokenut saman sairauden muin minä. Toinen oli 31 vuotias 3 lapsen äiti jonka pahanlaatuinen oli uusiutunut. Oli ihana kuunnella tätä nuorta äitiä miten hän järkevästi käsitteli omaa sairauttaan ja sen antoi myös minulle voimaan tuleviin hoitoihin. Tämä toinen nuori oli n. 40 vuotias jonka luulen tapaavani uudestaan kun hoidot alkavat. Hoito Kuopiossaon ihan huippua ja henkilökunta aivan ihanaa.
3 viikkoa on kulunut leikkauksesta ja suuremmista kivuista on selvitty mitä  nyt leikkausarvet kiristää ja
yksi on vielä tekemättä kurkistuus leikattuun kohtaan on tekemättä ja sekös ahdistaa.

Tähän kolmeen viikoon on mahtunut helpotusta, että se paha on minusta poissa ja sitten niitä itkupäiviä jolloin on lupa itkeä niin että silmät on turvoksissa ja se pelko mitä tästä seuraa. Ihana että on olemassa läheisiä ja ystäviä jotka ovat minua auttaneet. Jääkaappi on täyttynyt kotitekoisilla ruuilla ja pakastin marjoilla. Iso KIITOS heille